Ostin parisen vuotta sitten verhokankaat makkarin ikkunaan. Oikein nättiä merihenkistä, paksuhkoa puuvillaista, sellaisen ikkunan leveän palasen ja siihen sopivaa sinistä  voileeta muutaman metrin. Aamulla taas kaivoin kaapin kätköistä tarvikkeet esille ja päätin, tänään ne ompelen.
Juu-u, ei ole vieläkään verhoja. Ajattelin jo että runttaan koko pussin hiljaisin äänin jonnekkin "pois". Kaikkea muuta kyllä puuhastellut pitkin päivää, eli siirtänyt sitä ompelu hommaa. Verhojen ompelussa ei ole edes mitään sellaista vaikeeta, kuhan hurauttelis suoraa saumaa ja tunnissa ne olisivat valmiit. Mutta kun ei niin ei.
Monesti olen muissakin asioissa huomannut, että jos oikein suunnittelee, että nyt teen jonkin tekemättömän asian, niin kyllä tekemättä jää. Parempi siis toimia aika usein spontaanisti, jos joku asia ottaa tulta alleen, niin ei kun antaa palaa vaan...