Minun rakkaassa Puntossani haissut hiiren pissi parisen viikkoa. Luulin että kosteus tuonut viimevuoden aromit taas pintaan, tai itseasiassa Jussi luuli niin. Viime vuonnahan, tai oikeestaan viime keväänä, tää souvi jo alkoi. Silloin sain yhden hiiren napattua oikein perinteisellä hiirenloukulla. Punton takapenkki vaan ylös ja loukku sinne asemiin ja seuraavana aamuna olikin mahtisaalis napattavana.
Isännän teoria parisen viikkoa sitten oli sellainen, että täys mahdottomuus, että sinne uudelleen joku hiirulainen osuisi. Minä kuitenkin hiljaisin äänin vein viritetyn pyydyksen taas sinne takapenkin alle. Ensimmäisellä viikolla oli hiljaista, silmiä vaan alkoi jo ajellessa kirveleen. Ostin sellaisen hajukuusenkin autoon ja sitten siellä vasta kauheelta lemus. Yritin kuitenkin reippaana tyttönä sinnitellä.
Tänä aamuna olin lähdössä asioilleni kaupunkiin ja autolla tietty. Olin juuri nostamassa toista jalkaani autoon kun polkimien alapuolella olevalla kumimatolla vilahti jotain. Otin pakkia ja kurkkasin tarkemmin. Sellainen suhteellisen suuri hiiri kieriskeli siinä matolla ja oli sen näköinen kuin olisi pöhnässä ollut. Todennäköisesti oli saanut laakin ottaansa, siitä minun hiirenmällistäni. Ja koska en nyt erikoisemmin välitä elävistä(kään) hiiristä niin hihkaistuani (lue huudettuani kitarisat tuuman ulkona) Jussia hän saapui auttamaan neitoa hädässä. Hiirulainen pääsi tuskistaan ja minä pääsin lähtemään asioilleni. Oli kyllä hieman levoton olo koko sen parikymmentä kilometriä, kun en ollut ihan varma että oliko koko hiiren suku kenties majoittunut kulkuvälineeseeni. 
Kotiovelle ajattelin hankkia sellaisen läpivalaistus systeemin, siltä varalta että salamatkustajia olisi päässyt kasseihini tai takkien taskuihin.
Blondina voisin tietty ostaa uuden auton...hmmmmm......