Eilen illalla tein ihka uudella leimasimella kortin. Nää lintuset melkein visertää kun niitä katsoo, tosi suloisia. Tuossa värittämisessä on vielä paljon oppimista, se ei ole edelleenkään niin helppoa kuin luulisi. Lapsena viimeksi ihan oikeesti väritellyt, enkä niilläkään saavutuksilla voi repostella.
Sellainenkin asia tuli mieleen leimasimista, että silloin joskus alakoulussa 7-8 vuotiaana, opettaja leimasi vihkon sivuille hymytytön kuvan tytöille ja hymypojan pojille, jos siis oli läksyt oikein tai kaunokirjoitus huolella tehty. Minun teki aina niin kauheesti mieleni leimata sellaisella leimasimella, kun opettaja aina niin hienosti  sellaisella osasi leimata. Leimasintyyny oli vanha ja kulunut, sellainen pieni peltinen rasia (päällä luki Pelikan).
Leimasin oli ihan pieni puinen ja kulunut sekin vuosien saatossa.
Nyt kun olen itselleni ostellut ihan ikiomia leimasimia, niin nyt voin sydämmeni kyllyydestä toteuttaa tätä pienen lapsen haavetta.
Kirjaston tädillä oli myös leimasin jota himoitisin!!!!

Ja tässä valmis kortti...

Noissa pyöreissä palleroissa lukee "NIMIPÄIVÄNÄ", näkyy vähän huonosti.