Pari viikkoa sitten sulho lähti Tampereelle rakennusmessuille, jossa hänen oli määrä mennä tutustumaan sellaisiin robotti ruohonleikkureihin. Meillä ei ole puheenaiheena juuri muu ollutkaan muutamaan viikkoon, kuin tämmöset ruohonleikkurit.
Robottileikkurit ovat sellaisia itsestään ruohoa leikkaavia leikkureita, näin lyhykäisyydessään.
Sulhon mielestä myös kauheen viisaita ja järkeviä. Ihan itekseen ne pitävät ruohon kuulemma lyhyenä, välillä käyvät vähän laturissa nappaamassa virtaa ja taas lähtevät ahertamaan. Lisäksi ne voidaan ohjelmoida niin että esim. joka päivä ne ajaa ruohoa parisen tuntia. Olisihan tuo ajatus, aina lyhyestä ruohosta jotenkin houkutteleva, kieltämättä.
No siinä aamutuimaan kun herra teki lähtöä, en malttanut olla vitsailematta.   Sanoinkin hänelle, että kannattaa vissiin hankkia ensin tänne sisätiloihin sellanen robotti-imuri, niin ihan takuulla saa minun suostumukseni paljon helpommin sitten niihin ruoho-robotteihin. SE OLI SIIS VITSI!!!!!
Päivällä puhelin soi, sulholla asiaa: "ostin sitten sen imurin". Oli pakko olla myönteinen asialle, koska olin sellaisia sammakoita suustani aamulla päästänyt. "Ai kun kiva, tuu äkkiä ny si kotio, että päästään kokeileen", aloin jo vähän itsekkin innostuun, noin niin kuin muodon vuoksi!!
Uusi perheenjäsen kannettiin sisään komeassa pahvilaatikossa. Ensin "Hänelle" piti etsiä sopiva laturin paikka, sellainen missä molemmilla puolilla olisi tilaa puolisen metriä. Eihän sellasta meinannut löytyä, kun joka paikassa tavaraa. No sitten löytyi, äiteen sängyn ja vaatekaapin välistä. Varmaan hyvä ja turvallinen paikka siinä käydä latauksessa, kunhan vaan yöllä ymmärtäisi olla vaiti.
Myöhemmin illalla sitten kokeilimme, millainen veijari taloon on oikein muuttanut.
Ensin tietysti tarkkaan opiskeltuamme, miten uusi tulokas toimii. Minä siis luin ääneen sujuvasti ja Jussi kuunteli. (meillä opiskellaan aina näin)

Siinä se sitten alkoi hyrrätä suuntaan jos toiseenkin, teki hienoja spiraaleja ja siksak-kuviota ja jos vaikka mitä. Sitten "Hän" iski hampaansa ensimmäisen maton hapsuihin, minä juoksin heti etsimään teräviä saksia. Parturoin suosiolla mattojen hapsut sillee siisteiks. Pitäähän sitä sen verran auttaa poikaa mäessä, mitä nainen ei tekisikään imurinsa eteen.
Jussi kulki imurin perässä kaukosäädin kädessä, kaikenlaisia toimintoja tietty tutkien. Kun huushollista oli noin puolet imuroitu, kurkkasimme sellaiseen pieneen looraan johon imuri kerää kaiken roskan ja pölyn.
Olin juuri sanonut Jussille että tuskin siellä paljon mitään on kun juuri edellisenä päivänä oli siivouspäivä ja jopa siivosin. No se loora oli HYVIN täynnä, mua melkein hävetti, että noinko huonosti meillä siivotaan. Tuntui hyvin tehokkaalta pikku-apulaiselta.
Nyt imuri ollut meillä siis parisen viikkoa ja meillä ei ole koskaan aikaisemmin niin paljon imuroitu kuin tänä aikana. Sulholla ollut oikein siivousbuumi päällä. Ja edelleen hän kulkee sen kaukosäätimen kanssa imurin perässä.
Kai se on si kivaa.
Mä olen kyllä yrittänyt selittää hänelle, että alunperin robotti-imurin tarkoitus on ollut lähinnä se, että imuri omatoimisesti imuroi ja jättää näin ollen ihmisille enemmän aikaa johonkin muuhun. Huomenna voisin tietty sen verran vaikeusastetta nostaa ja piilottaa kaken kaappiin, jos se vaikka auttais!?!
Mutta on se aika söötti kun akku menee tarpeeksi tyhjäksi, niin ihan ite se piipertää siihen pikku laturiinsa, kunnes taas homma alkaa pelittää.(siis imuri)
Ja ihan oikeesti olemme olleet tosi tyytyväisiä hankintaan, imuri imuroi ihan oikeesti itekseen ja kaiken lisäksi tekee vielä puhdasta jälkeä.
Tässä vielä kuvia meidän uudesta perheenjäsenestämme...



Tässä tämä nyt sitten on...

1235667815_1.jpg
Ja täällä hän asustelee kun on vapaalla...
1235667861_6.jpg
Näin puhdistetaan kaapin reunat...
1235667853_5.jpg
Tasasempaa lattiaa...
1235667831_2.jpg
Telkkarin takaa...
1235667844_4.jpg
Työpöydän alta...
1235667837_3.jpg
Sitten kipin kapin kotiin hetkeks nukkumaan!!!!
1235667868_7.jpg