Heinäkuun ensimmäinen päivä. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta, ihanan lämmintä ja ne rakkaat ystävämme paarmat ovat jälleen kerran saapuneet. Ruohonleikkuu sujuu rattoisasti näitä ihastuttavia ystäviämme lätkiessä. Miten ne niin osaavatkin istahtaa iholle huomaamattomasti, odottavat hetken ja sitten upottavat hampaansa ihoon jolloin ne saavat kyytiä. Eilen ajelin suurimman osan nurmikosta päältä ajettavalla leikkurilla,  vaikka yritin kaasu pohjassa niitä kiitää pakoon, ei auttanut. Ne ovat niin oveliakin, ainakin minun mielestäni. Pohkeet ovat niiden "mieliruokaa", sinnehän ei minun omat silmäni yllä, ennen kuin tunnen sen valtavan tuskan joka syntyy kun paarma puraisee. Toinen herkkupaikka tuntuu olevan käsivarren ulkosyrjä, no siinä ainakin purtavaa riittää!!!
 Ajattelin sitten että illalla menen leikkaamaan loput nurmikot, koska paarmathan viihtyy vain auringonpaisteessa ja hyvin lämpimässä. Juu-u, niinhän sitä luulis, että ilta olisi auvoista aikaa näiden nipistelijöiden taholta. Ehei, illalla komppania hyttysiä jo odottaa ovella vastassa. Ajattelin päivällä, että hyttysetkin ovat mukavampia kuin paarmat. Illalla ajattelin että kärpäset mukavampia kuin hyttyset. Joopa joo, yöllä en keksinyt kärpäsen tilalle enää mitää kivempaa elikkoa, kun ne surrasivat korvan juurella ja keskeyttivät unen vähän väliä. Ainoastaan kärpäslätkä oli kova sana näitä inhokkeja vastaan.
Meillä oli muuten räkättirastas rakentanut pesän muutama viikko sitten ihan talon seinälle, sellaisen valonheittimen päälle. Kiipesin pesälle ja ajattelin, että hävitän pesän koska räksiä nyt muutenkin ihan liikaa, eikä ne taida olla kenenkään suosiossa. Isossa pesässä oli yksi vaivainen muna. En tiedä mikä minuun meni, mutta en kertakaikkiaan raaskinnut pesää hajoittaa. Seuraavan kerran kun jotain elämää havaittiin pesällä, kiipesi isäntä ylös ja kertoi ilo-uutisen, 7 poikasta!!! Teki mieleni ampua itteni!
Nyt kaikki poikaset ovat jo lähteneet pesästä. Seuraavaksi voinkin suunnitella seinän pesua, siitä pesän alapuolelta. Ilmeisesti poikasten ruualla ollut laksatiivista vaikutusta.
Nyt varmaan jo alkaa tuntua että ruikutan joka asiasta, ei kai sentään. Kesässä on niin paljon kaunista ja ihanaa, että kaikkea ei osaa edes sanoin kuvailla. Aikaisin kesä aamulla, se aamun tuoksu huumaa pään ja saa aikaa monenlaisia muistoja. Tulee lapsuudesta mieleen samanlaiset aamut kun Isän kanssa menimme tarkistamaan katiskoja, se oli aina yhtä jännittävää. Samoin veden tuoksu tuossa meidän pikkuruisella joella, muistuttaa siitä kun järvenrannalla olevalla kasvimaalla kastelimme kaalintaimia ja muita kasvimaan herkkuja. Illalla juuri leikatun ruohon tuoksu tuo mieleen heinäpellot jne.
Nappasin kotoani rapunpielen amppelista kuvan joka on viimeisen päälle kesää.
Muistakaa tuoksutella kesää ja iloitkaamme niistä muistoista joita se tuo mukanaan.

Hyvää kesän jatkoa kaikille Äidin petunioiden myötä.