Löysin kaappien kätköistä keskeneräisen matontekeleen, jonka virkkailin toissa iltana valmiiksi. Prässäsin maton sileäksi ja siitä tuli ihan hyvä matto.
Itselläni tuo vihreä ei lattialle käy, mutta eikähän sille kohde löydy. 

Kuteista tehdyt jutut alkaneet taas kiinnostaa, vaikka ovat ne aika rankkaa puuhaa käsille. Jos malttaisi vähän kerrallaan tehdä, siinä onkin haastetta.
Olemme kaksi kertaa kokoontuneet miniöiden kanssa ja meillä ollut kaksi niin kivaa iltaa kun olemme kutoneet ja virkkailleet. On syntynyt jo useampi kaulaliina sekä lukematon määrä pieniä ja vähän isompiakin kuteista tehtyjä koreja.
Ensi viikolla meidän "Marttakerho" taas kokoontuu. Ihanaa kun nuoret naiset innostuneet ja olla heidän innostuksessaan mukana, se on minulle niin suuri lahja. Samalla käsityötaito siirtyy uudelle sukupolvelle.