Kesäkuussa innostuin lupiineilla värjäilemään, tuolla alapuolella, edellisessä kirjoituksessa, onkin kuvasarja värjäyksen eri vaiheista. Lupiinit antoivat kivat vihertävät sävyt lankoihin, ehkä hieman turkoosinvihreää.
Lupiineista siirryin hevonhierakkaan, hevonhierakkaa en edes tunnistanut nimeltä, mutta nyt siitäkin on tullut minun hyvä ystäväni.
Järvikaisla on myös tullut tutuksi ja sen hieno vihreän sävy sai haukkomaan henkeä mökin terassilla, ihmettelin miten luonto voi näin ihanaa väriä minulle antaa. 
Punasipulinkuoret olivat myös minulle yllätys, niistä sain lankoihin kauniin sammaleen vihreän sävyn.
Kaiken kaikkiaan olen saanut näistä ensimmäisistä värjäyksistäni niin paljon iloa ja valoa elämääni, että sitä on vaikea edes kuvailla. Lisäksi lähipiirini, sukulaiset ja ystävät ovat olleet tällä matkalla mukanani tavalla tai toisella, innoittajina, innostajina, avustajina ja kannustajina.
Kyllä se niin on että jaettu ilo on moninkertainen ilo.
Suurin kiitos kuuluu luontoäidille.
 

Hevonhierakkaa

 

Hevonhierakkaliemi johon lisäsin keltasipulin kuoria, keitin ja liemestä sain ihanaa keltaista.

 

Hevonhierakka lankoja, vasemmalla keltasipulilla höystetty liemi.

 

Takana lupiinilangat edessä hevonhierakka/sipuli langat.

Järviruokon röyhyistä keitetyssä liemessä uineet jangat. Kyseessä ensimmäinen liemi.
Lankana merinovilla sekä merino/alpakka.

Järviruokon toinen liemi, värit vaaleammat.
Lankana merinovilla sekä merino/alpakka.

 

Punasipuli ja lanka merinovillaa, ensimmäinen ja toinen liemi.

 

Tässä monet liemet ja langat merinovillaa sekä merino/alpakka. Ihanat sävyt antoi punasipuli.

 

Lupiinilla värjätty lanka. Lähikuvassa näkyy miten lanka jollain lailla liukuvärjätty, oli selkeesti tummempia ja vaaleampia kohtia valmiissa neulessa, en tiedä miksi näin käynyt. Tämä huivi jääkin emännän omille hartioille.

 

Tässä lähikuvaa neuleesta.