Löysin arkistoistani tällaisen kirjoituksen, mielestäni aika hieno juttu.

 

 

 

ÄLÄ USKO MITÄ SANON

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Älä anna minun hämätä itseäsi, älä erehdy luulemaan kasvojani aidoiksi,

sillä kannan tuhansia erilaisia naamioita, joista en uskalla luopua.,

vaikka yksikään niistä ei ole omani.

Teeskentely on taidetta, josta on tullut toinen luontoni, mutta näethän lävitseni.

Jumalan tähden näe lävitseni.

Annan helposti vaikutelman itsevarmuudesta, tasapainosta niin itseni kuin

maailmankin kanssa, elämäni aurinkoisuudesta.

Saatan sanoa, itseluottamus on nimeni ja itsevarmuus peilini, että purjehdin

tyynillä vesillä ruori vakaasti käsissäni, en tarvitse ketään.

Mutta älä usko minua.

 

Pinnalta saatan näyttää tyyneltä, mutta se on vain naamion harhaa.

Pinnan alla ei olekaan mielen rauhaa, vaan mielen kaaos,

todellinen minäni, sekasortoinen, pelokas ja yksinäinen.

Mutta tämän minä piilotan.

En halua kenenkään tietävän siitä.

Kauhistun ajatellessani heikkouttani ja pelkään paljastuvani.

Sen tähden luon epätoivon vimmalla naamion, jonka taakse piiloudun,

teennäisen ja huolettoman julkisivun, joka auttaa minua teeskentelemään

ja varjelee minua katseelta, joka Tietää.

 

Mutta sellainen katse juuri on pelastukseni.

Ainoa pelastukseni ja tiedän sen.

Pelastava katse, jos se vain on ymmärtävä ja rakastava voi yksin vakuuttaa minulle sen mistä en omin voimineni voi vakuuttua, että olen jonkin arvoinen.

 

Mutta tätä en voi kertoa sinulle. En uskalla.

Pelkään.

Pelkään, että katseesi ei ole ymmärtäväinen ja rakastava.

Pelkään, että halveksit minua, naurat minulle ja naurusi tappaisi minut.

Pelkään, että pohjimmiltani en ole mitään, en minkään arvoinen ja hylkäät minut,

jos näet sen.

Niinpä pelaan peliäni, epätoivoista peliäni.

Ulkonaisesti olen turvassa julkisivuni takana,

mutta sisäisesti olen vapiseva lapsi.

Ja niin alkaa tämä naamioiden juhlakulkue

elämäni kuoren tyhjällä pinnalla.

 

Joutavia juttelen sinulle, pinnallisen puheen suostuttelevin sävyin.

Kerron siitä, millä on vähiten merkitystä enkä mitään siitä mikä on todella tärkeää.

Miten itkenkään sisimmässäni!

Älä anna pakonomaisen puheeni hämätä itseäsi,

älä usko mitä sanon, vaan yritä kuunnella tarkasti, mitä haluaisin kyetä sanoa,

mitä minun pitäisi elämäni tähden sanoa, mutta en voi.

 

En pidä tästä piiloleikistä. En todellakaan.

Inhoan tätä pelaamaani peliä, valheellista peliä.

Haluaisin vilpittömästi olla aito ja luonnollinen,

oma todellinen itseni, mutta sinun on autettava minua siinä.

Sinun on ojennettava kätesi, vaikka juuri sitä näytän vähiten haluavani.

Ainoastaan sinä voit pyyhkiä sisimmästäni tämän tyhjän kuolemaa enteilevän

tuijotukseni.

Ainoastaan sinä voit herättää minut eloon.

Joka kerta, kun olet ystävällinen, lempeä ja rohkaiseva,

joka kerta, kun yrität ymmärtää, koska todella välität,

sydämeni saa siivet, hyvin pienet siivet, hyvin heikot siivet, mutta siivet jokatapauksessa.

Herkkyydelläsi ja osaotollasi, ymmärtämyksesi voimalla voit puhaltaa minuun

elämän liekin.

Tahdon sinun tietävän tämän.

Tahdon sinun tietävän kuinka tärkeä minulle olet.

Kuinka olennaisesti voit auttaa sen henkilön luomisessa, joka minä olen.

Jos vain tahdot.

Haluathan, sillä vain sinä yksin voit murtaa sen muurin , jonka takana vapisen.

Sinä yksin voit poistaa naamioni.

Sinä yksin voit vapauttaa minut paniikin ja epätoivon varjomaailmasta,

yksinäisyyteni eristyssellistä.

Ethän kulje ohitseni.

Jumalan tähden, älä kulje ohitseni.

 

Pysähtyminen ei ole sinulle helppoa.

Mitä lähemmäksi minua tulet, sitä sokeammin lyön takaisin,

sillä vankka vakaumus omasta arvottomuudesta tekee muurit paksuiksi.

Taistelen juuri sitä vastaan, jonka haluaisin eniten puolelleni voittaa.

 

Mutta minulle on  kerrottu, että rakkaus on voimakkaampi

kuin kaikki maailman muurit.

Ja tähän perustuu toivoni.

Yritäthän murtaa muurini lujin, mutta samalla hellin käsin,

sillä ymmärräthän, haavoittuvainen olen lapsen lailla.

Saatat ihmetellä kuka minä oikein olen.

Olen ihminen, jonka tunnet oikein hyvin.

Sillä olen JOKAINEN mies ja JOKAINEN nainen,

jonka tielläsi kohtaat.