Kieltämättä on kiva kun saa omilla pikku kätösillään jotain aikaiseksi, kaikkihan sen tietää. Olen ahkeroinut nyt oikein kiitettävästi kutimeni kanssa ja tänään aamupäivällä koin melkein ruumiista irtaantumisen. Koin niin valtavan suurta iloa siitä, että kaksi kappaletta lapasia oli valmiina. Näin jo silmissäni kun poikani löytää ne koulupöytänsä reunalta, koulusta kotiin tultuaan. Herkuttelin ajatuksella hetkisen ja työnsin käteni vielä lapasten sisälle. Se sitten oikeen kruunasikin kaiken!!!!
Silloin alkoi silmissä vilistä. Sauhu nousi korvista ja suuni alkoi sylkeä kaikenmaailman kauheuksia.
Huomasin kauhukseni, että olin neulonut kaksi oikean käden lapasta, kaikkine krumeluureineen. Kuten jo aikaisemmin taisin mainita, niin en erityisemmin tykkää neuloa sukkia tai lapasia kun pitää tehdä kaksi. No eihän siinä muu auttanut kuin ottaa puikot kauniiseen käteen ja alkaa purkuhommiin. Kyllä ne lapaset siitä sitten valmiiksi tulivat ja vieläpä ihan molempien käsien peukaloillakin varustettuna. Varmaan tästä lähtien muistan, että missä ne peukalot seisoo!!!!