Kyllä ihmisen mieli on joskus niin "oikonen". Eilen kun varsinainen SAY 2 alkoi ja yhteyksiä varmaan yksi sun toinen jo otti. Mulla ei millään meinannut raksuttaa se, että eihän se ole sama henkilö kenelle minä olen se say, ja kuka taas minulle on say. Illallakin vielä menin lankaan omien ajatusteni kanssa ja hyvä kun ei paperille pitänyt karttaa piirtää, kuka kenellekin on mitä on.....
Mietinkin tässä että onkoos mullakin putkiaivot???
Yön nukuttuani aloin jo kuitenkin "ihan oikeesti" tajuumaan missä mennään, heh!!! Paistaa se aurinko siis risukasaankin joskus.
Nyt ei muuta, kuin suunnittelemaan oman SAY:n pään menoksi kaikkea kivaa...