Tänään lähdin hieman ns.shoppailemaan. Ajattelin että kierrän suht rauhassa ne kaupat minne sitten menenkin. Siinä sitten ensimmäisessä kaupassa katselin kaikkea kivaa mitä oli tarjolla. Aivan ihania lyhtyjä joihin oli käsin tehty sellainen kaunis helmiverkko koristeeksi, niissä olisi ollut kiva poltella tuikkuja syyshämärässä, en kuitenkaan niitä ostanut. Kai hiljaa mielessäni ajattelin että tuollaisen voisi itsekin askarrella, tosin tuskin tulee lähiaikoina ohjelmistoon. Toisella osastolla oli hyvän tuoksuisia saippuoita, joita tuoksuttelin niin kauan että meinas pää seota. Itselläni ollut aikomuksena opetella itse tekemään saippuaa joten sinne jäi saippuatkin kauppaan. Paljon muutakin kivaa oli kaupan, mutta aina jostain syystä kauppaan jäi. Toki jotain tuli mukaankin, esim. öljykynttilä joka nyt palaa tuolla lyhdyssä. Ostin sentään jotain tuoksuvaistakin, pyykkipulveria ja huuhteluainetta, joka naisen unelmaostoksia...*tekevinään aaltoja*
Mutta sitten löysin todella "mahtavan" osaston. Mitenkähän sitä voisi sanoin kuvailla, mitä sieltä löysin. Sanoisinko että ilman näitä ei tosi nainen tule toimeen, varsinkaan jos asuu tällaisella maaseudulla kuin minä. Te ette tiedä kuinka mun mieltä "ylensi" se, kun mies asiakkaat katselivat hieman syrjäsilmällä, yks jopa hymyili, mikä nykyaikana muuten ihme. Siis suorastaan olisin halunnut vajota maan alle. Ajattelin että kun kassalle pääsisin niin ottaisin jalat alleni, taakse katsomatta lähtisin ja painuisin autooni ostosteni kanssa.
Nooooh, kassalle päästyäni siinä ihan muina "miehinä" aloin lappaa tavaroitani siihen hihnalle. Ensin pesuaineet ja muut siivoustuotteet ja mitä sälää siinä sitten olikaan. Sitten löin tiskiin  sellasen hiiribaarin, voi luaja!!! Sitten ostin sellaisen sähköpistokkeeseen laitettavan hiirten karkottajan. Kysyin kassaneidiltä kuinka se toimii. Toimii niin, että siitä lähtee jotain kamalan korkeeta ääntä jonka vaan hiiret kuulee, ihmiset ei.  Kotona aloin si miettimään, että mistä sen tietää toimiiks se. No tietty jos hiiret pysyy poissa, todennäkösesti toimii tai si on vaan muuten huono hiirivuosi. Mutta varmaan luja usko asiaan pitää kans olla. Lopuks nasautin hihnalle 10kpl hiiren mällejä.
Jotenki musta tuntu että mää olin ihan ylittäni itteni, kun sinne autooni kapusin.
Siis eihän noissa hiirijutuissa oikeestaan mitään ihmeellistä sinänsä ole. Tuli itelle vaan sellanen olo, että joku vois luulla millasella helekatin kaatiksella oikein asun, kun täytyy tuollaisella aseistuksella varustautua kotio mennessä. Olisinhan niille muutamalle hymyilijälle voinu selventää sen verran, että tää on ihan vaan väliaikanen ratkaisu.
Ja tiedoksi aikaisemmin blogiani seuranneille henkilöille voin kertoa että, Hiiret ovat TAAAAAS saapuneet!!!!!

EDIT: Ansku, vielä rakas pikku puntoni on saanut olla rauhassa, lähinnä olen nyt metsästellyt talon vintillä ja mökillä. Sanoinkin "pehtoorille" että vois kans välillä tehdä tälle hiiri asialle jotain, no joo, toi mulle tikarappuset että pääsen vintille, kauheen huamaavaista.
Tatsi, pakko myöntää että tällä huumorivarustuksella nyt jo vähä pääsee naurua vaikka kui yritän pidätellä!!