Tein vaihteeksi rannekoruja, mukavaa näpertelyä niiden parissa olikin.
Ensimmäisen tein pojalleni, mutta oli pikkasen lyhyt, enkä viitsinyt alkaa purkamaan ja kokoamaan uudelleen, joten se on tuossa nyt vapaana, pituus lukon kanssa n.17cm.

Nämä kaksi rannekorua ovatkin ihan naisväelle tarkoitettuja. Sinisen olen tehnyt koruvaijeriin jossa lukkona kaunis hopeanvärinen "klipsulukko", oikeaa nimeä en ole tainnut kuullakkaan. Siinä kuitenkin tuollainen pieni klipsu(kieli) menee tuon pyöreän sisälle lukittuen sinne.Sinisessä korussa lisukkeenä pieni laukku ja sydän, siis nuo pienet riipukset. Pinkki koru on linkitetty ihan korupiikeillä. Pinkissä korussa myös pieni sydän- ja korkokenkäriipukset.

Näiden molempien rannekorujen pituus lukkoineen n.20cm.

Edit: Nyt etsin tuon pinkin rannekorun lukolle nimen, mitä ilmeisimmin on kyseessä LAATIKKOLUKKO, vaikka tämä pyöreä onkin.
Paulettelle vastaan hänen kommentti kysymykseen, hän pohdiskeli voimankäyttöä korujen teossa. Ei tuo nyt varsinaisesti punttisalilla käyntejä vaadi, mutta jonkin verran pitää hihassa olla ruista. Enemmänkin nuo toistoliikkeet tekevät ainakin minulla oudokseltaan lihakset ranteissa ja sormissa kipeiksi. Sorminäppäryyttä jos löytyy niin siitä on etua.
Metallilangat ja korupiikit ovat yleensä notkeita taivuteltavia, tekniikka niissäkin auttaa enemmän kuin voiman käyttö. Rohkeasti Paulette vaan kokeilemaan ja kaikki muutkin!!!